Se olis ensimmäinen viikko intissä aikalailla pulkassa. Ekoina päivinä olin ulapalla ku ankkuristaan irronnut paatti ja pääasiassa edelliseen viitaten ajelehdin ympäriinsä virran mukana. Aika nopeasti sain omakohtaista kokemusta vanhasta sanonnasta "aina on kiire oottamaan", kun juoksun nytkää häärää itsensä paikasta a paikkaan b ja sitten ootellaan niitä lönnijöitä ja perseilijöitä muotoon. Kollektiivirangaistuskin tuli tunnettua nahoissa, kun kyseiset perseilijät aiheuttivat koko joukkueelle tupakkataukokiellon. Kyllä kiristi vanne nupin ympärillä kun iltavapaisiin oli vielä useita tunteja kiellon alkamisesta. Voishan sitä tietenkin lopettaakkin, jumalauta mulla ois hyvä kunto sitte. Nääh. Ei pysty näillä aamuilla.
Meidät rokotettiin liukuhihnamenetelmällä. Jonota puolialastomien miesten kanssa veksissä pelaten livematopeliä, perse penkkiin, molemmilla puolilla rokottaja, yhtäaikaa tuiks käsivarteen ja ulos. Rokotuksesta on nyt kolmas päivä ja vasen käsivarsi on edelleen hellänä.
Jalkapohjat on ihan paskana intin lenkkareilla tallaamisesta. Ei saada pitää maihareita ennen lääkärin tarkastusta... Paskaa. Sulkeisissa ja tänään, mussukkapäivänä saatiin pitää maihareita ja ai että kun on hyvä tunne. Ja kieltämättä tuntuu jokseenkin sotilaallisemmalta kun on oikeat kengät eikä mitkään lyttyyn tallatut kämäset lenkkikengät.
Vähitellen alkaa niinsanutusti oppia talon tavoille, ja muistaa tervehtiä, ojentaa ja olla turpa kiinni sillon ku asiayhteys niin vaatii. Enää ei sydäntykuttäen tarvi jännittää ilmottautumista tai toimistokäyttäytymistä ja arvomerkitkin alkaa olla hallussa. Ootan vaan kovasti sitä, että alan tuntea itseni taistelijaksi ympäriinsä kuupoilevan alokkaan sijaan.
Hyvin on tähän asti mennyt, ja toivottavasti hyvin menee jatkossakin. Mie aion tsempata meidän joukkueesta parhaan 3.jk:ssa ja omasta tuvasta kasarmin parhaan. Vaikka väkisin. En vaan jaksais katella sellasta härväämistä ja lönnimistä ja perseilyä mitä tällä viikolla on ollut. Ekat päivät vielä ymmärtää kun kaikki on uutta, mie tusin itseni lähestulkoon kokoajan aivan idiootiksi kun en tiennyt mitä tehdä. Oon kuitenkin pitänyt silmät ja korvat auki ja yritän satanen lasissa osata kaiken mahdollisimman hyvin.. Tottakai jokainen mokaa joskus, ja minäkin, useita kertoja päivässä. Mutta mie jumalauta yritän kaikkeni. Ja haluan aukkiin.
Ei tää intti kuitenkaan pelkkää suorittamista ole ollut. Ollaan päästy sotkuun ja tupakkakopissa on käyty mieleenpainuvia keskusteluja. Oon saanu jo paljon uusia kavereita, ja meidän tuvan henki on aivan mahtava. Tuetaan ja autetaan toisiamme, ja mm iltavahvarit ja tupatarkastukset on tällä viikolla olleet aivan hulvattomia. Niistä ehkä myöhemmin parhaat palat ja kootut kollaasit. Myös meidän joukkue on ihan loistava. Puhalletaan yhteen hiileen ja vaikka jotkut välillä perseileekin, niin eikös se niin mee että asiat opitaan vaikka kantapään kautta.
Ensviikonloppuna päästään ekoille lomille. Ihan h u i k e e t a. Pääsee näkemään veljeä ja rakasta ja perhettä ja kavereita. Ja pääsee rämpyttämään mun rakasta nailonkielistä ja juomaan oikeaa kahvia. MuKesin kahvi aiheuttaa mulle varmaan jossain vaiheessa mahahaavan tai vähintään vie loputkin makuaististani, jättäen jälkeensä vain pohjaanpalaneen tervaisan poltteen.
Tottakai sivistyneesti muutaman tuopin ajattelin tyhjentää.
Kaikenkaikkiaan olen kyllä pääosin nauttinut ekasta viikosta armeijan vihreissä.
Palataanpa astialle jälleen kun ehdin/jaksan kirjoittaa. Ehkä sitten kun saan tietokoneluvan ja roudattua läppärin tänne. Puhelimella on jokseenkin raivostuttavaa kirjoittaa pitkää tekstiä, joka olis edes lähestulkoon johdonmukaista ja jouhevaa luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti